Uusi elämä

Kävin pitkästä aikaa katsomassa blogiani. Ilokseni huomasin, että täällä vieraillaan edelleen vaikken ole kirjoittanut mitään sitten viime elokuun.

Tilanne on se ettei meitä kolmea ole enää vaan kolme on muuttunut kahdeksi kahden hengen yksiköksi. Toisin sanoen elämämme on muuttunut aika lailla viimeisen puolen vuoden aikana.

Pääsiäisenä 2014 päätimme että elämämme jatkuu yhdessä mutta erikseen. Erikseen miehenä ja naisena mutta yhdessä äitinä ja isänä. Mies muutti omaan kotiin lokakuussa 2014, asunto myytiin joulukuussa 2014 milloin myös avioeromme tuli voimaan ja minä muutin uuteen kotiin maaliskuussa 2015. Olemme kaikki onnellisia tästä ratkaisusta. Myös Olivia.

Sen takia lopetan kokonaan tämän blogin pitämisen eikä ainakaan näillä näkymin ole suunnitteilla uutta. Elämän hektisyys on vienyt mukanaan eikä minulla ole tällä hetkellä aikaa paneutua kirjoittamiseen sillä intensiteetillä kuin haluaisin. Ehkä joskus taas.

Haluan toivottaa jokaiselle vierailijalle oikein hyvää kevättä ja kesää. Ehkä törmäämme jollain toisella palstalla.

Tauon paikka

Nyt on niin että elämässämme tapahtuu tällä hetkellä aika isoja myllerryksiä mistä en ole valmis kirjoittamaan julkisesti. Päässä pyörii monta ajatusta mutta mikään niistä ei ole julkaisukelpoinen. Olen monena iltana avanut Bloggerin mutta en ole saanut kirjoitettua yhtäkään sanaa.

Lyhyesti sanottuna; arki alkoi. Neiti aloitti esibaletin Helsingin tanssiopistossa mistä hän tykkää valtavasti. Jamkidsin bändimuskari jatkuu syyskuussa mitä myös odotamme innolla. Aventur aloitti syksyn osallistumalla Art goes Kapakan Kuorojen kierrokselle. Seuraava esiintyminen on Kluuvissa 30.8.2014. Syksy tulee kovaa vauhtia ja pimenevät illat saa toisaalta mielen maahan mutta toisaalta tunnelmoimaan kynttilän valossa.

Toivon että tämä syksy ja tuleva talvi olisi ohi ja menisimme jo kevättä kohti. Silloin nämä elämän isot päätökset ja muutokset olisivat ohi ja voisin nauttia arjen pienistä iloista 100 %:sti. Siihen asti pidän taukoa blogista. Kirjoittelen varmaan joskus mutta huomattavasti harvemmin kuin nyt. Eikä tämäkään tahti ole päätä huimannut.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista syksyä.

Neidin ja minun touhuja voit seurata Instagramissa nimimerkillä Helispics

Toive toteutui

Tätä päivää on odotettu. Neiti pääsi jo pitkään fanittamansa Robinin keikalle. Meillä on kuunneltu Robinia jo toista vuotta. Neiti tykkää musiikista ja saamme lähes joka ilta private show'n joko balettia, discoa tai nyt uusinta villitystä heviä. Robin tuli kuvioihin viime kesän tienoilla ja hänen musavideoita on katseltu Youtubesta hyvin ahkerasti. Joulupukki toi levyn viime jouluna ja se soi soittimessa aika usein. Ei kuitenkaan niin usein kuin musavideot. 

Parasta Robinissa on musiikin biitti, biisien sanoitukset ja eripari kengät. Enkä minäkään nyt kauhean useasti laita vastaan musavideoiden katselua koska kieltämättä biisit on ihan hyviä ja sanoitukset neljä vuotiaalle sopivia. Neiti osaa sanat ulkoa ja laulaa aina sujuvasti mukana. Sen takia oli kiva viedä hänet keikalle.

Tajusin vasta tällä viikolla että Robin esiintyy Tikkurila festareilla ja keikka on ikärajaton. Minun lippu maksoi 25 euroa ja alle viisi vuotiaat pääsivät ilmaiseksi sisään. Festareilla olikin tosi paljon lapsia. Olimme liikenteessä naapurin ja heidän kolme vuotiaan kanssa (sama tyttö oli meillä yökylässä). Aurinko paahtoi todella kuumasti ja tuuli mikä lennätti hameen helmojani kotipihassa taisi jäädä kotipihalle koska siitä ei ollut tietoakaan Hiekkaharjun urheilukentällä. Puolen litran vesipullo meille molemmille oli aivan liian vähän. 

Itse keikka oli taattua Robinia. Hän jaksoi helteestä huolimatta hyppiä ja pomppia samalla draivilla kuin olemme nähneet telkkarissa. Siitä iso käsi Robinille. Vaikka kuulijakunta oli pääosin vanhempia ja heidän nappuloita, Robin antoi kaikkensa. Keikka kesti n 50 min ja täytyy sanoa etten olisi jaksanut siinä helteessä enää hetkeäkään kauemmin. Eikä neitikään. Pidin häntä olkapäillä ja sylissä ja välillä laskin hänet maahan juomaan. Puolessa välissä neiti näytti todella uupuneelta ja meinasinkin että lähdemme kesken pois mutta sitten tuli enää encoret ja sinnittelimme loppuun asti. Alueella oli Alepan rekka mistä kävimme ostamassa lisää juotavaa ja vasta pois lähtiessämme huomasin että alueella olisi ollut vesipiste missä olisimme saaneet täyttää vesipullon. Hox! Sama moka kävi Iskelmä festareilla Himoksella alkukesästä.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan koko rahan arvoista. Ehkä helle ja huono olo ei innostanut neitiä hehkuttamaan festareita enää kotimatkalla mutta veikkaan että hän muistaa tämän päivän aika pitkään. Menin hölmöyksissäni sanomaan hänelle että menen kolmen viikon kuluttua Cheekin keikalle. Siitä syntyi aika meteli kun hän ei pääse mukaan. Jee! Naureskelin vaan että taidan saada neidistä muutaman vuoden kuluttua itselleni festariseuraa useammallekin keikalle. Kunhan häntä ei tarvitse pitää enää olkapäillä. Voi olla että pää ei käänny huomenna. Sellaiset 20 kiloa hikisissä ja ahtaissa tunnelmissa ei ollut kovin mukava tunne.

Elokuu

Elokuun ensimmäinen päivä ja eka työviikko takana loman jälkeen. Yleensä lomailen vielä elokuussa mutta nyt kun en halunnut neitiä varahoitoon mihinkään vieraaseen paikkaan niin heinäkuu oli ainoa vaihtoehto lomalle. Ja hyvä heinäkuu olikin ainakin säiden puolesta. Yleensä elokuussa on ollut aurinkoisia ilmoja mutta nyt niitä näyttää riittävän koko kesäksi.

Maanantaina oli ahdistavaa herätä töihin mutta tänään kahvitauolla mietin että mihin se viikko humahti. Töitä riitti ja oli kiva nähdä työkavereita. Mies lähti eilen aamulla Neste-ralliin ja neiti oli naapurissa hoidossa päivän. Illalla hän meni tädin luokse yökylään mistä hain hänet tänään työpäivän jälkeen. Tänään vuorostaan on meidän vuoro hoitaa naapurin 3 vuotiasta tyttöä kun hänen vanhemmat lähtivät viettämään laatuaikaa kahdestaan. Tyttö on meillä huomiseen iltaan asti joten touhua riittää tässä taloudessa. Mies tulee kotiin vasta sunnuntai-iltana.

Laitoin keskiviikkona meidän Emmaljungat vihdoin myyntiin. Pesin kaikki kangasosat ja taistelin ne takaisin paikoilleen. Ei ollut muuten helppo nakki. Ilmoitus julkaistiin Tori.fi:ssä keskiviikkona klo 23.55 ja kun pääsin torstaina töihin klo 7 niin olin saanut sähköpostitiedustelun niistä. Mahdollinen ostaja tulee katsomaan niitä sunnuntaina. Toivottavasti tulee kaupat. Tässä ilmoitus: http://www.tori.fi/vi/13278577.htm 

Vielä olisi matkarattaat laitettava myyntikuntoon. Niistä ei voi pyytää juuri mitään kun ne on jo niin vanhat ja ollut useammalla lapsella käytössä. Niille tulee vielä huomenna käyttöä kun menemme tyttöjen kanssa jonnekin varjoisaan leikkipuistoon touhuamaan. Tori.fi on ollut muuten todella hyvä kanava myydä tavaraa. Kaikki mitä me olemme myyneet sitä kautta on mennyt kaupaksi muutaman vuorokauden kuluttua ilmoituksen julkaisusta. Suosittelen.

Hoitotyttö on jo aivan sippi ja meidän neiti vaan tanssii ja on energinen. Saa nähdä miten ilta menee.

Tässä vielä kesälomafiiliksiä. Mukavaa viikonloppua!

Loma tuli, loma meni

Palasin tänään töihin neljän viikon kesäloman jälkeen. Aamulla oli tosi tukalaa herätä klo 5.30 mutta niin vaan kampesin itseni ylös sängystä ja olin toimistolla klo 7.00. Työpäivä meni sähköposteja lukiessa ja ihmetellessä. Itse työnteon aloitan vasta huomenna. Tänään ajatukset oli vielä rantatunnelmissa.

Sain murun kotiin keskiviikkona ja täytyy sanoa että oli jo iso ikävä. Miehen ja neidin Lapin reissu oli mennyt tosi hyvin eikä ainakaan minun korviini kantautunut mitään ikävää. Loppuviikosta lojuttiin rannoilla ja nautittiin yhdessäolosta. Lauantaina teimme lähes täydellisen retken Espoon saaristoon veljeni perheen kanssa. Heillä on vene millä on mukava tehdä päiväretkiä lähisaariin. Helle sen kuin jatkuu ja aiemmin suunnittelemani Skidit festarit vaihtui todella nopeasti merellisiin tunnelmiin. 

Veneilimme Kaparen nimiselle saarelle missä on poijupaikkoja. Saaressa oli paljon muitakin mutta löysimme kivan tuulisen paikan missä neiti ja veljeni tyttö pääsivät uittamaan varpaita. Lopuksi eno uitti neitiä veneen perässä mistä he nauttivat tosi paljon. 

Illalla näin vielä ystäviä Helsingin yössä. Tutustuimme Rautatieasemalla olevaan uuteen ruokaravintolaan Woolshediin missä naiset söivät ihan kelpo hampurilaiset. Sieltä siirryimme hotelli Tornin yläkertaan missä törmäsin vanhaan työkaveriini ketä en ole nähnyt varmaan 15 vuoteen. Tornista siirryimme O'Malleysiin missä vietimmekin loppuillan. Naiset lähtivät kotiin jo ennen puolta yötä mikä harmitti minua koska olin asennoitunut juhlimaan koko illan viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi. Kävinkin yksin Casa Largossa juomassa lasin viiniä mutta en viihdy yksin joten suuntasin Mäkkärin kautta kotiin. 

Sunnuntai meni enemmän ja vähemmän väsymyksen merkeissä mutta kävin neidin ja naapureiden kanssa illalla uimassa Marjaniemen rannassa. Teki hyvää.

Neiti ja mies lomailee vielä tämän viikon joten arki alkaa kunnolla vasta ensi viikolla. Viikonloppuna saamme naapurin tytön yökylään joten vauhtia varmasti riittää. Tänään ennustettiin että ensi viikolla on tulossa vielä kovempi helle kuin nyt on. Kysyn vaan, miten se on mahdollista. En valita mutta vähempikin riittäisi.

Tuulisia päiviä kaikille ja muistakaa juoda paljon vettä.

Vielä on kesää jäljellä....

Viimeistä viikkoa viedään neljän viikon kesälomasta. Loma on ollut tosi leppoisa, rauhallinen ja kiireetön. Tuntuu että kiireettömyys on ollut koko kesän teema ja sehän sopii minulle.

Viikon yksinolo päättyy tänään kun saan murun ja miehen kotiin Lapin reissulta. Olen käynyt tämän viikon aikana lähes joka päivä rannalla. BeachTour jäi sittenkin tyngäksi koska helle on pakottanut vain lyhyihin pyörämatkoihin ja sen takia lähirannat ovat tulleet tutuiksi. Eilen pyöräilin uimastadionille minne on matkaa reilu 10 km suunta. Olin tosi mielissäni kun jaksoin pyöräillä enkä peruslaiskana ottanut bussia. Mutta matkan pituus oli oikein passeli. Uimastadika oli tietenkin aivan täynnä mutta saimme ystäväni kanssa mahdutettua pyyhkeet pienelle nurmiläntille.

Kävin ottamassa tänään rakennekynnet pois. Otin ne alunperin KOHU! Show'ta varten ja tykästyin niihin niin paljon että huolsin niitä kolmeen kertaan. Huolto kuitenkin maksaa ja jostain on karsittava syksyn menoja ajatellen ja sen takia kynnet sai lähteä. Kävin Itiksessä Kauneusstudio Pinkissä. Sieltä saa aina hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Pinkki on Itiksen lähes alkuperäisiä liikkeitä ja hyvin näyttää edelleen porskuttavan.

Kävin äsken ostamassa pyörään muutaman lisävarusteen mitä olen koennut tarvitsevani. Ostin takapaksille korin (joo, mummoilua), pullonpidikkeen ja uuden kypärän. Vanha kypärä on useamman vuoden vanha, iso ja painava joten päivitin sen samalla. Kypärä on tosin liian pieni (miksen kokeillut liikkeessä) ja se pitää käydä vaihtamassa vielä tänään. Ajattelin käydä vielä ennen neidin paluuta piipahtamassa Kivinokan rannalla. Siellä on pitänyt käydä jo pidempään mutta en ole saanut aikaiseksi. 

Mukavaa loppuviikkoa!

Ystävyyttä on...

Lapsena ja nuorena minulla on tosi paljon kavereita ja monta hyvää ystävää. Nyt kun perhe, työ ja arki on suurimmassa roolissa elämää on hyvät ystäväsuhteet harventuneet. Mutta ne mitkä on jäänyt on sitäkin tärkeämpiä.

Olen ollut tiistaista asti yksin kotona kun muu perhe lähti viikoksi Lappiin. Olen ehtinyt miettimään asioita kun ympärillä ei pyöri jatkuva härdelli. Olen punninnut elämääni ja siihen kuuluvia henkilöitä. Olen todennut, että minulla on edelleen todella paljon kavereita mutta vain muutama hyvä ystävä kenelle voin kertoa elämässäni pyörivät arimmatkin asiat. Olen ollut aina hyvin avoin itseäni koskevissa asioissa mutta vain harvat oikeasti näkevät ja osaavat lukea rivien välistä mitä tunnen ja käyn läpi. Ja he ovat heitä joita asiat oikeasti kiinnostavat.

Kun kävimme lapsettomuushoidoissa ja koimme suuria tunnemyrskyjä, erottui jyvät akanoista. Siis kaverit ja ystävät. Lapsettomuushoidot kestivät kahdeksan pitkää vuotta ja vain harvat ystävät ja kaverit jaksoivat seistä rinnallamme niin kauan. Myönnän, en ollut itsekään se parhain ystävä niinä aikoina mutta elämämme oli yhtä vuoristorataa. Todella vaikeaa. Mutta ne ajat ovat takana ja edessä on uusia haasteita.

Ystävyyttä ei voi mitata. Se ei katso kuinka pitkään on tunnettu tai kuinka useasti on tekemisissä. Mielestäni parasta ystävyyttä on se kun sinulla on joku kenen kanssa viihdyt, kenelle voit kertoa mitä vaan, koska vaan, sukupuoleen katsomatta. Olen onnellinen sanoessani että minulla on muutama tällainen tosi ystävä. En tiedä mitä tekisin ilman heitä. 

PS: Erityisen kiitoksen haluan lähettää uusimmalle ystävälleni. Kunpa jokaisella olisi joku joka ymmärtää toista näin hyvin. Kiitos. Olet tärkeä.